Olen aina ollut elämän ja sen mysteerien opiskelija. Kolmen vuosikymmenen ajan olen opiskellut syvällisesti joogaa, energiahoitoja, kanavointiin liittyviä asioita ja ääntä alkuelementtinä. Ääneen liittyen minua ovat kiehtoneet oman äänen käyttö ja äänimaljojen, gongin ja rummun soitto. Kiinnostukseni ytimessä on ollut äänen vaikutus keho-mieli-henkeen, äänen merkitys henkisessä ja sisäisessä kasvussa, oman sisäisen voiman vahvistamisessa sekä eheytymisessä. Kaikkea opiskelemaani olen harjoitellut päivittäin. Olen pyrkinyt ottamaan opit käyttöön arjen hetkiin, aidon elämän elämiseen. Oppimastani kypsyneet hedelmät olen soveltanut monipuolisesti työhöni, kanssakulkijoiden tueksi ja avuksi.

Kanavointiyhteys valomaailmaan avautui minulle v. 2007 ja siitä asti olen toteuttanut elämääni kuunnellen valomaailman ohjeita. Se on elämäntapani ja hyvin luonnollinen osa arkeani. Koen, että meillä kaikilla on valomaailman yhteyteen tasavertainen mahdollisuus, onhan perusolemuksemme sama.

Vaihtoehtoiset elämäntavat tulivat vahvasti elämääni hyvin vaikean eroni aikaan v. 2004.  Opiskelin tuolloinkin paljon – reikiä, itsetuntemusta, elämäntaitoja, energioiden tunnistamista ja kanavointia. Tuohon aikaan mentorinani toimi näkijä ja kanavoija. Herkistyin kuulemaan, aistimaan, näkemään ja saamaan tarkkaa elämääni ohjaavaa tietoa sekä tietoa kaikkeudenelämästä, sen eri ulottuvuuksista ja elämänmuodoista. Kanavointiyhteyden myötä opettamani jooga syveni ja ohjaustapani muutti muotoaan. Voisi sanoa, että myös minä muutin muotoani. Tulin entistä lähemmäksi todellista itseäni. Joogaharjoitukseni sai uuden ulottuvuuden.

Löysin joogan elämääni asuessani Israelissa 1990-luvulla. Joogaopettajakoulutus aukaisi tien jonka kautta lähdin etsimään syvällisiä vastauksia kysymykseen ”Kuka minä olen?”.  Jooga on ollut tärkeä osa henkisen polkuni kulkemista. Se on tuonut minut takaisin kehooni rakentaen tärkeää perustaa ja tasapainoa ihmisyydessä olemiselle. Jooga on kulkenut mukanani, olen harjoittanut ja opettanut sitä yli 25 vuotta.

Israelissa joogan lisäksi homeopatia tuki eheytymisprosessiani. Holistinen lähestymistapa hyvinvointiin on aina ollut osa elämänkatsomustani. Vuosia kävin joogan ja homeopatian avulla läpi elämääni eheytyen pala palalta erilaisista väkivaltakokemuksista, anoreksiasta, loppuun palamisesta, mielen erityisherkkyydestä ja synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.  Ne ovat asioita, jotka ovat piirtäneet sieluuni jälkiä. Niiden kautta minä olen minä tässä hetkessä ja hyvä niin.

Läpi elämäni uskoni elämän kantavaan voimaan ja korkeimpaan on pitänyt minua sylissään kaikkein vaikeimpina hetkinä, kun muuten olisin sortunut. Korkeimman läsnäolon vahva kokeminen on kannatellut, se on useasti ollut elämäni ihme. Monta kertaa olen polvistunut lähettämään avunpyyntöni universumiin ja aina olen saanut apua, mitä ihmeellisimmin tavoin. Yhä uudelleen olen löytänyt sisimmästäni voimavarat selvitä eteenpäin. Se on kuitenkin vaatinut paljon työtä itseltäni, halua jatkaa eteenpäin ja tehdä oma osuuteni kussakin asiassa. Kaikella kokemallani on kuitenkin ollut tarkoituksensa, joka on aina kirkastunut kun hetken aikaa on kulunut. Haastavimmat elämänkokemukseni ovat kirkastuneet timanteiksi aidosti olla kanssakulkijana ja tukijana muille.

Nuoruuteni kokemukset loivat monia säröjä sydämeeni. Nuorena naisena lähdin Suomesta maailmalle ”kantaen sylissäni sirpaleita itsestäni”. Kauas matkustaminen toi kotimaassa siihen asti eletyn elämäni vain lähemmäksi, iholle asti. Kipu ei väistynyt eivätkä muistot tapahtuneista asioista haalistuneet vaan nousivat entistä vahvempina pintaan. Olin nähnyt synkät varjot ja kulkenut karikkoiset polut, joiden päätepisteessä oli vain yksi suunta – takaisin elämään ja valoon. Valinta varjon ja valon välillä on aina ollut minulle hyvin selkeä. Intentioni ja tahtotilani on aina ollut valoon, sydämeni on aina ollut ankkuroituneena valoon. Uskoni ja elämänvoimani ovat aina olleet valossa, jossakin suuremmassa joka kantaa.

Lapsuuden kodissa koin haastavia asioita, sain paljon koko elämääni vaikuttaneita ”oppiläksyjä”. Vanhemmillani ja läheisilläni oli tärkeä rooli ihmisyyden opeissa joita minun on kuulunut käydä läpi. ”Oman ihmisyyteni sirpaleisen palapelin” olen koonnut aikuisiällä eheäksi kuvaksi henkistä tietä kulkemalla. Olen kiitollinen elämän opettajistani, minulle maailman parhaista vanhemmista ja läheisistä.

Jo hyvin varhain muistan ihmetelleeni elämää, olemassaolon merkityksellisyys puhutteli. Lapsuudessa jokaöiset ”kehoon palaamisen kokemukset” lisäsivät ihmettelyäni. Miksi palasin takaisin kehooni, kun pystyin ”kulkemaan vapaana” unen aikana? Lapsuuden ihmettely kiteytyi kuitenkin ystävieni esittämään mielikuvitusleikin kysymykseen ”Kuka haluaisit olla, jos olisit joku muu?”. Muistan elävästi kuinka koin kysymyksen hämmentävänä enkä osannut vastata, sillä ”minunhan kuului olla minä tässä elämässä”. Lapsesta asti syvimmällä sisimmässäni olen kokenut että olen syntynyt tähän elämääni täyttääkseni tehtäväni.

Olen kiitollinen elämästäni, joka on ollut vaiherikas ja monimuotoinen. Elämän itsessään koen suurimmaksi lahjaksi mitä on. Elämän ihme luo minussa valtaisan kiitollisuuden, joka antaa voimia toteuttaa omaa osuuttani kaikkeudenelämän kudelmassa.

Rakkauden ilossa ja valossa,
Jutta